Vähiin käy ennenkuin loppuu

Niin siinä on käynyt, että ravurit alkaa tallista loppua. Niinpä loppuu tämäkin blogi ja jatkossa kirjoittelen otsinkon "Konitohtori Karstulasta" alla kaikenlaista maatilaelämään, eläinlääkärinä ja hevoshulluna olemiseen liittyvää ja varmaan  paljon muuatkin. Nyt vain kävi niin, että tämän otsikon alla ei enää tule kirjoitusidiksiä ja raviurheilun osuus omassa elämässä ja työssä on sen verran vähäisempi, että idiksiä ei oikein pääse hautumaan.

Kilpailevia heppoja tallissa enää Kevin tällä hetkellä, se aloittaa kautensa ensiviikolla Killerin lounasraveista. Talvi ja valmistautuminen ei ole ollut helppoa ja ikääkin alkaa pojalla jo olla. Ravi kuitenkin pyörii parhaiten mitä koskaan, joten katsotaan startti kerrallaan päästäsiinkö Juhannuksena Härmään. Doris Doris 2 v voi hyvässä lykyssä tulla syksyllä opetuslähtöön, mutta katsotaan vielä kesä rauhassa sen kanssa, tyttö on kasvanut aika isoksi ja nyt on otettu vähän rauhallisemmin välissä. Päävalmentaja Marko on nähty säännöllisesti Soraijan rattailla, ja mahdollista on, että Karstulan heinäraveissa nähdään vielä jäähyväisstartin merkeissä, vanhan neidin kilpaoikeus raviradoilla päättyy tänä vuonna ja edellisestä ravistartistahan on jo vierähätänyt aika pitkästi.

Kiitos blogin seuraajille, muistakaa pitää sykemittarit mukana ja GPS mittaa ylinopeutta, ei huippunopeutta! Mittaus, suunnittelu ja rytmi, niillä pääsee pitkälle.

Lepola mikä?

Yrityksen nimi on tärkeä. Nomen est omen, sanotaan ja se lienee pitänee paikkansa myös yritysten nimeämisessä. Hevosyrityksemme nimeksi tuli Lepola Trot & Training. Sitä on sitten tehty, treenattu on ja paljon. Muuta ei sitten ole tapahtunutkaan ja nyt on aika hakea hommalle uutta suuntaa. Kilpahevosetn pitäminen ei näinä päivinä  ole kannattavaa vaan puhtaasti harrastustoimintaa, oma kokoonpano tallin pidossa on muuttunut sitten alkuaikojen ja hevosmäärä on vähenemään päin. Jos tallin nimi olisi ollut Lepola Trot & Racing, olisiko noustu kilpatallien parhaaseen a-luokkaan, tiedä häntä. Nyt kun tallilla on enempi ratsuja kuin ravuireita, olisiko Lepola Trot & Riding kuitenkin se oikea suunta?

Tarjolla pitkiä kävelylenkkejä

 
Hyvä tiimi on kaiken a ja o ja se minulla onnekseni on. Hyvä henkilökuntakaan ei auta jos ei ole asiakkaita ja asiakashankintaa varten pitäisi täsmentää, mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä. Hevoskuntoutus on päivän juttu, olisiko tämä sittenkin Lepolan tila, johon hevoset voisivat tulla toipumaan? Joka paikkaan ei kuitenkaan kannata rakentaa vesimattoja ja suolahuoneita eikä ostaa lasereita, huippukylmäimiä ja kaikenmaailman vempeleitä.

Dr Green parantaa monta vaivaa

Olisikohan vielä kysyntää ihan vain sellaiselle paikalle, jossa hevonen saisi hyvää perushoitoa, rauhallista lepoa, laadukasta ruokaa, isot laitumet ja toisten hevosten seuraa? Eläinlääkärin kontrollit olisivat lähellä, onhan meillä se juoksumatto, jolla voi myös kävelytellä, järvi kahlailuun ja uintiin, hieroja käy ja kengittäjäkin piipahtaa.

Käy se kävely näinkin

Eipä siinä auta kun käydä liiketoimintasuunnitelman kimppuun ja ottaa taskulaskin taas pöydälle.

Joensuu käyty!

No niin siinä sitten kävi, että kuvia en muistanut ottaa. Aivan mahtava kunkkariviikonloppu! Hienon hienot kunikaalliset Saaga S ja Jokivarren kunkku, eivät jättäneet jossittelulle sijaa. Onnittelut!


Aivan huikea oli myös Noriko, jonka värejä viikonlopun sain kantaa, jes!


Oma saldo oli sekä ponilla että Kevinillä kolmossija ja uusi ennätys! Kevinillä päästeltiin ilman kenkiä, jännitti vähän miten rahaa, mutta hyvinhän tuo päästeli. Joensuun raviradan tuomaristo järjesti meille vähän asioita ja kuninkuuslähdön jälkeen soittivat minulle, että teillä vaihtui kuski, että Jomppe ei voi ajaa, kuka laitetaan kuskiksi? No eipä siinä tullut mieleen ruveta kyseenalaistamaan ja varakuskikin oli selvä, Eli Saarelan Jamppa. No ennen lähtöä sitten Jomppe pyöri siinä ihmeissään valmiina ajohommiin, ei ollut tuomaristo sitten hänelle kertonut että ajotehtävät loppuivat jo. Harmittaa vähän vaikka Saarela on meidän vaki kuskeja niin olisin mielläni käyttänyt mahdollisuuden ajattaa maailman parhaalla kuskilla kun oli kerran siihen mahdollisuus. Ennen omaa lähtöä V4 vielä kiinni, Kevin varmana ja muut laput sisässä. Saattoipa olla, että Joensuun tuomaristoa kohtaan jäi hampaan koloon, kysytään siltä kuskiltakin sitten seuraavan kerran jooko?


Mutta kaiken kaikkiaan mahtava viikko, nyt turvallista kotimatkaa ja kilpailukutsuja selailemaan.

Kohti Joensuuta V

No niinhän siinä kävi, että en joka päivä ehtinyt bloggailemaan. Eilen piti saada kaikki hommat tehtyä ennen viikonloppua ja ponin ja Kevinin valjaat ja vehkeet putsattua. Kilpailujen arvoa kunnioittaen minusta tuollaisiin raveihin lähdettäessä pitää olla hevoset ja vehkeet tiptop, vaikka muuten en mikään kovin ahkera valjaiden kiilloittelija olekaan. Torstai oli muuten hevosilla vapaa päivä. Kevinistä tosiaan lähti vielä toiset verikokeet, ja pieni poisjäännin riski on olemassa. Kenkänsäkin oli tiputtanut laitumessa. Hevoset olivat sisällä taas huilaamassa, nukkuvat paremmin ja huilaantuvat minusta sisällä kun on raskas viikonloppu tulossa. Aamusta aikaiseen sitten taas ulos.











Tänään Marko napsautta Kevinille puuttuvan kengän ja käy illalla ajamassa ilmeisesti kevyen hölkkälenkin. Huomenna on sitten vuorossa viimeistelytreeni, joka myös Markon heiniä, kerron sitten kuinka ajettiin. Kisa on tarkoitus ajaa ilman kenkiä mutta muuten perusvehkeillä tähän tietoon. Mukaan on pakattu vähän yhtä sun toista jos sattuisi tulemaan tarve.

Nyt on siis pe aamu ja kohta lähetään vielä Pippurin kanssa lenkille ja sitten jo Joensuuta kohden. Ponilähtö on jo 10.15 lauantaiaamuna joten oli kiva, että saimme yöpaikan vähän lähempää. Illalla sitten ajellaan huomenna Joensuusta takaisin ja taas sunnuntai aamuna sinne. Jos tietoliikenneyhteyksien ääressä olen niin kuulumisia tulee matkan varrelta, mutta joka tapauksessa jo tässä vaiheessa onnea matkaan ja hyviä kisoja kaikille Kuninkuus- ja Kuningatar-kisaan osallistuville  ja heidän taustajoukoilleen! Mukavaa viikonloppua toivotaan myös meille täytelähtöihin osallistuville. Kuninkuusraveissa parasta on kuitenkin tunnelma ja ystävät ympäri Suomen!

Kohti Joensuuta IV?

 Neljä päivää starttiin. Nyt on vähän tummia pilviä taivaalla. Verinäytteiden tulokset tulivat. Oikein oivallinen esimerkki siitä, että näitä olisi hyvä ottaa muulloinkin kuin starttia ennen. Hyvät uutiset on, että lihaspaketin tulokset ovat kaikki hyvällä mallilla. Kevinillä ei kyllä ole koskaan lihasarvojen kanssa ollutkaan mitään ihmeellistä ja meidän tallin treenityyli ei ole hajoittavaa treeniä vaan pyrkimys on rakentavaan treeniin, jolloin lihasvaurioita ei tulekaan. Tämä on taas osaltaan keskustelun paikka, koska jotkuthan sanovat, että jos ei lihasarvot ole koholla, hevosta ei ole treenattu. Itse en tätä allekirjoita, mutta sitä keskustelua voidaan käydä tuonnempana.




Tässä seuraavassa paperissa onkin sitten otettu laaja tulehduspaketti. Tulehdusmarkkerit, eli fibrinogeeni, valkosolut ja SAA ovat normaalit. Mutta hemoglobiini on minusta aivan liian matala tällaiseen starttiin. Mitään sairauteen viittaavaa ei ole tulehdusarvoissa, joten nyt on mielenkiintoinen paikka. Myös punasolujen määrä ja hematokriitti, eli solujen prosenttiosuus veren nesteestä on matalalla.

Jos tuloksia tutkiskellaan tarkkaan, voidaan todeta, että punasolujen sisältämä hemoglobiini on hyvällä tasolla. Hemoglobiini taso g/l voi siis johtua siitä, että hemoglobiinia on vähän tai sitten sitä litraa, eli verinestettä on paljon. Itseasiassa jos olisimme lähdössä kilpailemaan kuninkuustittelistä, olisin oikein tyytyväinen näihin tuloksiin, koska veriplasmaa on paljon. Tämäntyyppisiä veriarvoja tavoittelisin myös matkaratsastuskilpailuissa, eli kestävyysmatkoilla veriplasmaa halutaan olevan paljon. Lämminverisellä ravihevosella 2100 m matkalla kuitenkin olisi toivottavaa, että hemoglobiini olisi jossain vähintään 135 päälle. Eräässä vanhassa ruotsalaistutkimuksessa on todettu, hemoglobiiniarvo ennustaa kilpailumenestystä parhaiten ja on itseasiassa ainoa lepoveriarvo joka korreloi kilpailumenestyksen kanssa. Nyt harmittaa, että en sunnuntaina hiitin yhteydessä ottanut rasitushemoglobiinia. Samoin olisi hyvä olla vertailuarvo viimeviikolta tai edelliseltä. Meillä on tupanneet hemoglobiinit aina laidunkaudella laskemaan, joten itse uskon, että kyseessä on valkuaisruokinnan vähyys, varsinkin kun Keviniä on pidetty lievän pönäkkyyden vuoksi "heikommalla" laitumella, eli luonnonhoitopellolla jota siis ei ole tänä vuonna lannoitettu lainkaan ja siellä on jo viidennen vuoden nurmi. Yhdistettynä pk-painotteiseen valmennukseen ja aika lyhyeen kilpailuun valmistavaan kauteen tulos voi olla ihan muuten "terveen hevosen" tuloskin.

Matala hemoglobiini voi johtua siis runsaasta plasman määrästä tai hemoglobiinin rakennusaineiden puutteesta, jolloin kyse on yleensä valkuaisaineiden saannin vajeesta, harvemmin, jos koskaan, raudan puuttesta. Raudan imeytyminen on toisaalta kompleksinen asia ja joidenkin hivenaineiden yli- tai alimäärä voi vaikuttaa toinen toisiinsa. Myös esim. B-vitamiinit, suolistohäiriöt jne. voivat aiheuttaa matalaa hemoglobiinia. Hätävarjelun liiotteluna annoin Kevinille nyt kuitenkin Duphalyteä (dopingvaroaika 4 vrk, annettu klo 17, startti su klo 18.15. eli 96 h täyttyy). Kyseessä on aminohappoja, hivenaineita ja B-vitamiineja sisältävä valmiste, mutta vaikutus todennäköisimmin tässä vaiheessa on allekirjoittaneen korvien välissä, voi olla aika vähän tehtävissä hemoglobiinien korjaamiseksi viikonloppuun mennessä, käytännössä se on mahdotonta. Näyte oli otettu eilen aamulla kuuden maissa laitumella, hevonen oli ihan täysin levossa ja näyte kulki pitkän matkan laboratorioon. Tilanteen varmistamiseksi otan vielä huomenna aamulla näytteet, jotta ei olisi nyt mikään tauti tulossa päälle. Oikein kun kuuntelin niin yksi hevonen yskähti tänään ja toinen eilen, mutta kuuntelenkohan nyt tavallista herkemmällä korvalla?

Nyt lähden vielä vähän hieromaan Keviniä ja seurailemaan tilannetta. Kommentteja veriarvojen tulkinnasta otetaan vastaan.

Kohti Joensuuta III

Kevinin starttiin 5 päivää. Tänään pidettiin vapaapäivä. Otettiin verikokeet, tsekataan että ei mitään ongelmia siellä puolen. Huomenna tulokset niistä. Tähän asti kaikki hyvin. Koko päivä ja yö pihalla, ruoka maistui ja ukko iloisen oloinen.

Pippuri-poni on Joensuussa startissa jo lauantaina ja sillä oli tänään liikuntapäivä. Lähinnä heinämahan sulattelua ja mielenvirkistystä. Päävalmentajan ollessa reissussa apumiehet pääsivät ohjiin ja minä sain polkupyörälenkin samalla.

Uuden sykemittarin GPR:s ominaisuutta yritin vähän illalla testailla, mutta vielä jäi kokeiluasteelle, enkä saanut eilisestä lenkistä grafiikkaa tehtyä. Jatkamme harjoituksia.

Kohti Joensuuta II

Tiistai 27.7. 6 vrk starttiin. Aamulla Kevin pääsi pihalle kun sade oli lakkaamaan päin. Aamuruuat olivat maistuneet hyvin niinkuin aina. Iltapäivällä lähdettiin lenkille, mukaan hakemaan halusi lähteä myös Ninni-kissa joka oli ollut hukan teillä jo pari viikkoa ja jo kadonneeksi luultu. Kyllä nyt seura kelpaa.

Tässä on tallikaveri "Abe" eli Mr Juantorena, olisi näköjään innokas lähtemään lenkille myös. Saapa nähdä tullaanko vielä syksyn myötä starttiin tämän kanssa jos saataisiin vielä kengitysvirityksistä apua.

Tytöt tulivat myös katsomaan mitä tapahtuu, paitsi Raija (suomenhevonen) tekee sitä mitä suomenhevoset aina -syö, eikä mikään muu kiinnosta. Omat kasvatit etulalalla O´Glendora 3 v (e. J.A. Jennifer, i. Shergar Boko) ja Doris Doris 1,5 v (e. Thai Ricora i. Lexus Font). 

Kevinkin oli jo siellä portilla odottelemassa. Ei ole aina tullut näin hyvin portille, keväällä pyydystetiin jos milläkin konstilla, mutta nyt viimeisen parin kuukauden aikana on lähtenyt lenkille aina iloisin mielin ja antanut hyvin kiinni.

Kyllä näin iloisen kaverin kanssa on mukava tehdä töitä. Tänään oli ohjelmassa eilisestä hiitistä palautteleva harjoite. Samalla testattiin meidän uutta sykemittaria. Selkeä ja hyvä näyttö on.

Tässä on meidän hiittisuoraa where the magic happens jos voidaan näin runollisesti lausua. Ja korvat iloisesti eteenpäin ja mieli iloisena. Hölkkäiltiin 40 min, jotain 2.40 vauhtia, syke oli välillä 110-140, kääntöpaikalla vähän käveltiin. Sadekuuro yllätti ja kasteli meidät läpimäräksi tulomatkalla, joten Kevin sai jäädä talliin syömään  ja kuivumaan. Yöksi sitten pihalle. Ruokana meillä menee kaura, Black horsen Booster ja Kraftin Miner Blå kivennäinen. Tänään sai lenkin jälkeen myös C-vitamiinia, merisuolaa ja vähän Black Horsen Ferrimax tonicia, mutta niitä lisäilen vain joskus. Heinä tällä hekellä laidunheinää, paitsi jos yötä sisällä niin sitten viimevuotista pyöröheinää. Kevin on vähän pönäkkä, joten ruokinta on aika maltillista, väkirehuja yhteensä noin neljä litraa päivässä.

Kohti Joensuuta

Eipä ole paljon taas tullut bloggailtua, mutta nyt yritän kirjoitella taas välillä. Kiirettä on siis pitänyt, mutta yksi hevonen on saatu kitkuteltua kisakuntoon. J.A. Kevin on toipunut viimekesän hankkarivammasta ja kisakautta on aloiteltu keväällä hissukseen ja nyt viimein aukesi mahikset hyvärahaiseen lähtöön Joensuun sunnuntaihin. Tällä viikolla pitää siis laittaa kaikki osaaminen peliin ja sunnuntaina nähdään miten on vuoden työ sujunut.

Nyt on viikko aikaa starttiin, tänään ajettiin Karstulan radalla hiitti.Vettä satoi ja rata oli raskas. Ensin lämmiteltiin 5 km, tarkastettiin laktaattimittarilla, että ei ollut liian kova lämmitys. Lukemat 0,9 mmol, eli valmiina hiittiin. 2 km 1.28 vauhtia tuotti laktaattilukemat 9,5. Palautus 5 min laski ne 4,2 mmol/l pintaan joten olemme tyytyväisiä. Loppuholkkää kolmen minuutin vauhtia ja valjaat pois. Hevonen puhaltamaton ja laktaatti 1,3.

Aluksi oli tarkoitus ajaa vielä mailin hiitti päälle, mutta koska rata oli niin pehmeä ja saatiin omasta mielestämme maitohapot riittävän ylös, tällä kertaa maitohappomittauksen avulla suunnitelmaa muokattiin tilanteen mukaan.

Kotona vielä pesulle ja sitten yöksi karsinaan koska ulkona satoi vettä sen verran rankasti, että tällä kertaa oli parempi nukkua katon alla.

Niin paljon kysymyksiä ja todella vähän vastauksia

On pitänyt vähän kiirettä. Lepola Trot & Trainingin tallilla ei ainakaan ole ollut vaaraa hevosten liiasta treenailusta, määrän sijaan on ollut pakko panostaa laatuun, ja starttiin tuleminenkin on aikataulusyistä kyllä haasteellista, mutta eiköhän se tilanne tästä päivän pidetessä helpota... Päävalmentaja Marko on ollut reissuhommissa kohta vuoden päivät ja vain viikonloput kotona. Siksipä ei ole paljon ehtinyt kyllä bloggailemaankaan. Nyt on luksusviikko kun Marko on kotona hiihtolomalla niin täytyy heti tarttua tilaisuuteen ja pistää vähän ajatuksia paperille, tai näytölle tai näppikselle tai minne bittiavaruuteen ne tästä nyt sitten singahtavatkaan.

Eipä sitä ole itsekään kerinnyt laakereillaan olla, Markon keikkavuoden ajan oli tarkoitus keskittyä itse hevosvalmennukseen, mutta kuikas kävikään, tuli mielenkiintoinen hanke eteen ja nyt on oman Karstulan Tervetin lisäksi luotsattavana Savon eläinsairaala Kiuruvedellä. Minut sinne yhdisti mikäs muukaan kuin juoksumatto, sen kuulumisia aloin kysellä ja sitten yksi asia johti toiseen ja tässä sitä nyt ollaan. Tervetin päässä ollaan eläinlääkäri Anna Pekosen kanssa saatu juoksumattotestaus toimimaan tosi sujuvasti ja homma on toiminut tosi hyvin! Kiuruvedellä juoksumaton takaisin käyttöön saattaminen on työn alla, se vaatii hieman rakennusteknisiä töitä ja asiaa viedään eteenpäin mahdollisuuksien mukaan.

Savon eläinsairaalan avajaisissa tartuin härkää sarvista ja pidin luennon aiheesta Kuntotestit valmennuksen tukena. Luennon lopuksi heittelin ilmaan kysymyksiä:

Missä iässä valmennus pitää aloittaa?

Millä nopeudella hevosta pitää valmentaa?

Millä matkalla hevosta pitää valmentaa?

Minkälaista valmennusta pitää käyttää, askellaji, uitto, juoksumatto, hyppääminen?

Miten valmennusharjoitteen intensiteetti mitataan?

Onko valmennusharjoite riittävä saamaan aikaan halutun vasteen elimistössä? 

Onko valmennusharjoite liian kevyt (alitreenaus) tai liian raskas (ylitreenaus)?

Kuinka monen viikon ajan hevosta tulisi valmentaa ennen kilpailua?

Kuinka monen viikon ajan pitäisi harjoitella hitaalla vauhdilla harjoitusjakson alkuvaiheessa?

Kuinka usein hevosen pitäisi suorittaa kilpailuvauhdilla tai lähes kilpailuvauhdeilla? 

Kuinka usein hevosta tulee valmentaa rasittavilla submaksimaalisilla vauhdeilla (noin 79-90% maksimivauhdista)?

Kuinka valmentaja voi arvioida että valmennus aiheuttaa kunnon muutoksen?

Mitkä ovat ylitreenauksen merkit hevosella?

Onko hevonen henkisesti valmis kilpailuun?

Tuleeko hevonen käyttäytymään niin, että se maksimoi tai ei ainakaan rajoita suoritusta? 

Näihin kysymyksiin kaikki valmentajat etsivät vastauksia ja ajattelin yrittää kirjoitella ja selvitellä kysymys kerrallaan mitä tietoja saisin selville kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Osa aiheista on helpompia, osa vaikeampia, mutta yritän ottaa työn alle yhden kerrallaan ja jakaa täällä sitten mitä olen saanut selville, jo jos joku tietää jotain lisää, niin eikuin kommenttia kehiin. Tiedon jakaminen ja paremmin valmennetut hevoset ovat koko suomalaisen raviurheilun etu. 

Huhtikuussa pääsen B-ravivalmennus kurssille Ypäjälle, reilu viikko intensiivistä puuhastelua tämän rakkaan asian parissa kuulostaa paratiisille ja lomalle, vaikka varmasti tulee täyttä työtä olemaan. En meinaa malttaa odottaa!

Miljoona euroa viikossa

Tämä teksti perustuu alunperin mieheni esittämään pähkähulluun ajatukseen, jonka syksyn pimeinä tunteina muokkasin kirjalliseen muotoon ja julkaisen nyt tässä vaikka ei ihan suoranaisesti blogin ydinaihetta olekaan, epäsuorasti sitäkin enemmän.

Raviurheilulla ja suomalaisella ravihevoskasvatuksella ei mene hyvin. Palkintotasot ovat laskeneet, harrastajamäärät ovat vähentyneet, ammattilaisille ei ole töitä ja varsojen määrä on alhaisimmillaan miesmuistiin. Miettiikö kukaan todellisia rakenteellisia uudistuksia?

Ajatusleikki: Mitä sattuisi jos suomalaiseen raviurheiluun ohjattaisiin miljoona euroa viikossa suorana tukena palkintoihin? Vuodessa tämä tekisi 52 milj. €. Summa on vertailun vuoksi noin 1,25 % koko suomen maatalouden eu-tuista.

Käytännössä tuolla rahalla voitaisiin ajaa joka päivä ravit niin, että kaikkien lähtöjen ykköspalkinto olisi 7000 €. Mitä rahan lisäys palkintopotissa käytännössä tarkoittaisi? Raha menisi suoraan suomalaisen raviurheilun kehittämiseen, sillä olisi valtava työllistävä vaikutus suoraan hevosalalle ja suomalaiseen maatalouteen. Suomessa on valtava määrä työtä vailla olevia hevosalan ammattilaisia, alan parantunut kannattavuus mahdollistaisi myös heidän työllistymisensä. Raha kiertäisi takaisin valtion kassaan alentuneiden työttömyyden kustannusten muodossa. Erään lähteen mukaan yksi työtön maksaa valtiolle 18 000 €, yksi syrjäytynyt nuori puolestaan 27 500 €. Hevosenhoitajan palkat ovat matalat, keskimäärin juurikin tuon 18 000 € vuodessa, josta palautuu veroina valtiolle takaisin osa. Tilanne vain komistuu entisestään, jos työllistämistoimenpiteellä estetään nuoren syrjäytyminen.

Suomessa on jo nyt enemmän hevostiloja kuin maitotiloja. Merkittävä osa pelloista on hevostilallisten viljelyksessä tai sitten he ovat merkittäviä asiakkaita maanviljelijöille jotka tuottavat nurmirehut ja osan väkirehuista tiloille. Suomalainen rehuteollisuus ostaa ison osan raaka-aineesta kotimaasta. Myös hevostilojen kuivikkeet ovat pitkälti vielä kotimaista tuotantoa. Lomituspalvelut, eläinlääkärit, hierojat, kengittäjät jne. muodostavat ison joukon palveluntuottajia joiden palveluksille olisi taas enemmän kysyntää. Joka kaupasta rahaa palautuisi valtion kassaan vähintään arvolisäveron verran ja jonkin verran myös tuloverojen muodossa.

Kasvatustoiminta varmasti paranisi palkintotason noston myötä. Suomenhevonen on kohta sukupuutossa, en uskalla edes vielä ajatella miten vähän varsoja syntyy ensi keväänä, astutusmäärät olivat ainakin heppa-järjestelmän tietojen mukaan edelleen pienemmät kuin viime vuonna. Ja toki vaikutus näkyisi myös lämminverikasvatuksessa joka nyt on pahasti lipeämässä ison meren taakse. Kotimaista kasvatusta korvaamaan ovat tulleet hyvät Amerikasta ostetut tammat ja varsat, siellä hinta-laatu –suhde on kohdallaan. Hevoskasvatus on merkittävä osa suomalaista maataloutta. Lopputuotoksena on ehkä joidenkin mielestä enemmän sirkushuveja kuin leipää, mutta sivutuotteena syntyy merkittävä työllisyysvaikutus koko tuotantoketjuun ja rooli suomalaisen maaseudun asuttuna ja elävänä pitämisessä on arvo, jota ei voi rahalla mitata.

No mitenkäs sitten ne petsarit, jota nyt on niin kovasti kaikin keinoin pidetty hyvänä jopa osin muun hevosalan kustannuksella? No eivät varmasti tykkää huonoa kun saavat pelatakseen täysiä lähtöjä hyvillä poteilla, saattaapa joku mielenkiintoinen ulkomaanhevonenkin saapua kilpailemaan suomeen päin kun on palkintotaso kohdallaan. Ja jos pelimies tai -nainen sattuu olemaan omistajana tai osakkaana jossain kilpailevassa hevosessa, on aika todennäköistä, että ravipalkintoina tullut euro kiertää totoeurona takaisin raviurheilun pariin.

Miljoona euroa viikossa suorana tukena ravien palkintoihin olisi maatalouspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa parhaimmillaan. Välissä ei olisi turhaa byrokratiaa nakertamassa hevostalouteen tulevaa pottia ja tuki tukisi suoraan tuloksen mukaan. Kokeiltaisko vuonna 2016?

Kootut selitykset

Opin tänään miten GPS-vehje laitetaan päälle. Kyllä -en ole käyttänyt sitä valmennuksessa. Ai sykemittari vai? No ensin siitä oli patterit loppu ja nyt se on kaverilla lainassa. Kuntotestejäkään en ole tehnyt, ja syitähän löytyy, laitetaan nyt vaikka työkiireet suurimmaksi syntipukiksi. Kerran kyllä kesällä katsoin maitohapot lenkin jälkeen.

No ei ole kyllä sitten menestystäkään tullut. Paikallisraveja vaan Lassella on koitettu silloin tällöin ajaa. Niissäkin on mennyt vähän kehdosnlaisesti, kerran tuli vähän kolaria, jenkkikärrykokeilut upposi kirjaimellisesti mutaan ja viimeksi, putosin kärryiltä ja hevonen karkasi, kyllä näin kävi. Ne kerrat kun en ole sählännyt on mennyt ihan mukaavasti, mutta nyt on sitten pisteet miinuksella ja sinnekin  minne olisi päästy unohdin ilmoittaa. Montet meni kyllä upeasti, mutta niissä ei oikein sarjat loksahtele kohdalleen.

Ja ilman mittareita kun treenailee, niin päräytettiin sitten Keviniltä vähän hankkaria turvoksiin. On jo kyllä paranemaan päin, mutta ehkä sekin olisi ollut estettävissä, jos olisi jaksanut käyttää sitä gepsiä ja juurikin sillä lailla päin, että ei olisi tullut ajettua ylinopeutta.

Varsa ei kyllä tule tänä syksynä opetuslähtöön, se on hitaasti kehittyvää sukua. Tähtäimet on tuolla kausissa seitsemän-yhdeksän vuotta. Ikäluokkiin en ole maksanut.

Ja Abe on ollut sairaslomalla ja nyt se on terve. Sen kanssa opittiin kantapään kautta se, että jos jotain huomaa ravissa, siihen kannattaa puuttua heti. No, sekin on pitkäikäistä kilpahevossukua ja pari vuotta saadaan vielä harrastaa. Jos ei sitten leviä taas kun ollaan saatu starttikuntoon.

Ja yksi on joukosta poissa RIP Ilkka. Olit hieno hevonen, aina innokkaana joka paikkaan ja iloisella mielellä. Ravirata vain ei ollut kuumalle luonteellesi oikea paikka ja vaikka silmät kyynelissä tätäkin kirjoitan, nämä ratkaisut on vain joskus tehtävä jotta asiat sujuvat eteenpäin.

Tamman jätin tyhjäksi kun on niin kallista tuo astuttaminen ja varsan kasvatus. Tämän vuotinen varsa siellä jo odottaa pihattoon pääsyä, sen kanssa ei vielä tarvitse selitellä. Varsan elämä on hienoa vaihetta kun kaikki ovet ovat vielä avoinna ja avaimet menestyshevoseksi ovat vielä olemassa. Sitä odotellessa menenkin hakemaan sykemittarin lainasta, etsin siihen uudet patterit ja laitan sen uusiin (käytettyihin) siloihin kiinni niin, että ei voi olla menemättä paikoilleen valjastettaessa. Vielä kun muistaisi, mistä nappulasta se laitettiinkaan käyntiin.

Opintielle

Ensiviikolla kutsuu Ypäjä ja C-ravivalmennusseminaari. Ohjelma on ihan sikamielenkiintoinen ja Ypäjällä on aina hyvät ruuat, kurssit ovat hyviä paikkoja verkostoitua, uuden oppiminen on kivaa ja vanhan kertaus aina tarpeen. Ehkä sieltä saa taas vähän potkua valmentamiseen joka on ollut aika lailla liikuttelua vain olosuhteiden ja työkiireiden vuoksi.

Kelit on olleet tosi huonot ja ajo on ollut aika lailla vähäistä kelien armoilla luovimista. Terveyttä on hoidettu vähäiseltä kalustolta, rokotettu, raspattu, matonäytteet tsekattu ja vähän taivuteltukin. Jäällä oli kyllä jonkin aikaa hyvä ajella, mutta täytyy sanoa, että hankitreenit jäi tänä "talvena" ajamatta.

Mattoa on päästy pikkuhiljaa testailemaan niin omien kuin asiakkaidenkin hevosten kanssa. Alkuun vaivannut sähköiskuongelma on ratkaistu ja hommat alkaa jo sujua. Nyt tuli myös käyttöön uusi mittari, joka mittaa plasman laktaattia kokoveren laktaatin sijaan. Varsinaiset testinäytteet käytetään kyllä Movetissa toistaiseksi. Rasitustähystystäkin testattiin jo matolla ja sekin toimii kivasti.

Ei ole helppoa ja tieto lisää tuskaa, näinhän se menee. Lisää haastetta tuo päävalmentajan siirtyminen muihin tehtäviin Etelä-Suomeen. Konitohtorin siityminen tallitytöksi aiheutti eläinlääkärityövoiman rekrytointitarpeen klinikan päässä ja se onnistui yli odotusten! Tiimiämme vahvistaa ainakin kesän yli hevosfysioterapeutti-eläinlääkäri ja syksystä eteenpäin osa-aikainen eläinlääkäri. Näin ollen toivottavasti minulle jää karsinoiden siivouksen ohella myös aikaa toteuttaa C-valmennuskurssin oppeja myös käytännössä. Gepsi ja sykemittari ei ole vielä mun kavereita, mutta ehkä me päästään kesän aikana väleihin.  

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Voisi ajatella, kun toinen tallinpitäjistä on eläinlääkäri, niin asiat meidän tallilla ovat terveydelliseltä kannalta moitteettomassa tilassa. Voin kertoa, näin ei ole. Omien hevosten kanssa on välillä ihan pässi. Olen mm. lähettänyt oman hevosen klinikalle kavioluunmurtumaepäilynä, paisehan se vain oli onneksi; viimesin ontuma, omituinen ojentajavaiva,  aiheutti paniikinomaisen soittokierroksen kollegoille ja kuvien lähettelyn lausunnoille. Näin se vaan on, omien hevosten kanssa sitä on enemmän tallityttö kuin eläinlääkäri.

Sama juttu on myös omien koirien kanssa, kauan sitten vasta valmistuttuani lähti omalta koiralta kynsi irti., toki sen vein lääkäriin kun en itse saattanut kynttä irrottaa. Olen sentään siitä jo vähän kehittynyt, nykyisin onnistuu jo omien koirien (ja hevosten) kastraatiot ja haavojen ompelemiset ihan itse. Rokotukset ja hampaat olen sentään saanut aina hoidettua itse sekä koirilta että hevosilta, joskus ennemmin, joskus myöhemmin....

Toisaalta on hyvä käyttää välillä omia eläimiä muitten silmien alla, hierojalla, kengityksessä, eläinlääkärissä, missä vain, omillensa nimittäin sokeutuu. Kun niitä katselee kaiket päivät, tietyt turvotukset ja epäsymmetrisyydet alkavat omisssa silmissä näyttää normaaleilta. Siksipä kaikki mitä voi mitata ja kirjata ylös, kannattaa laittaa koska se auttaa objektiivisemmassa suhatutumisessa omiin eläimiin. Muistiin ei kannata luottaa, vaan kannattaa tehdä niin helppo kirjausjärjestelmä, että se ei tuota lisää vaivaa päivän töihin. Helpommin sanottu kuin tehty. Insinööri eli valmentaja meilläkin huomaa tulossa olevat pienet vaivat paremmin, milloin sykkeestä, lämmöstä, siitä että ei ihan ollut lenkillä niinkuin piti. Tallityttönä näkee eri asioita kuin kärryiltä, lähinnä sen onko sonta hyvää ja onko sitä riittävästi ja onko ruoka maistunut.

Tallipäiväkirja, merkinnät kalenterin reunassa, hevostietokeskuksen tallin terveydenhuoltokansio, mikä vain käy kunhan se on itselle helppoa. Viimeksimainittua olen yrittänyt nyt meillä alkaa täyttämään, kannattaa tutustua, sen kanssa ovat tehneet hyvää työtä (www.hevostietokeskus.fi). Lääkitykset meillä merkitään kalenterin reunaan, rokotuksille on onneksi jo paikka Heppa-järjestelmässä, jonne soisin muutakin lääkekirjanpitomahdollsuutta kehitettävän. Terveyden ylläpidon perusta on kuitenkin ennaltaehkäisy ja poikkeamien aikainen havaitseminen. Rokotukset, raspaukset, madotukset, kengitys ja ruokinta kuntoon ja kirjoihin ja kansiin; hevossilmän kehittäminen ja tarkkailu, poikkeaminen kirjaaminen; riittävä, mutta ei liian kova valmennus ja oikeatahtinen kilpailutus.

Jos sitten huonosti käy ja sairaslomaa tulee, riittävä lepo antaa aikaa parantua. Puolivuotta jänteen kanssa tuntuu pitkälle ajalle eteenpäin ajateltuna, mutta nyt kun katsoo taaksepäin 2 v ja 5 kk starttitauko tuntuu lyhyelle ajalle- sen aikaa on siitä kun Markon Ruotsin ostos tuli meille ja nyt olisi tiistaina eka startti edessä. Sen kanssa on ollut koetuksella terveyden lisäksi mielenterveyskin sekä hevosella että tiimillä, mutta jo starttiin pääsy tuntuu tämän hevosen kanssa voitolta, kyyneleetkin vuodatin jo lähtölistoja lukiessa joten toivottavasti sen kanssa on nyt itkut itketty.

Urheilija ei tervettä päivää nää?

Tieteellinen valmennus teoriassa auttaa pitämään hevosia terveempänä. Valmennettaessa rasituksen oikean tason löytäminen on tärkeää. Ei ole tarkoituksenmukaista alivalmentaa, mutta ei myöskään ylivalmentaa. Hevosen pitää olla kyseiseen harjoitukseen sopivassa kunnossa, muuten loukkaantumisriski kasvaa. Valmentaminen on tasapainottelua riittävän tason ja liian kovan rajamailla. Oleellista rasitusvammojen välttämisessä on kyky tietää mitä hevoselta voi vaatia ja se taas edellyttää että tavalla tai toisella on käsitys hevosen kunnosta.
Valmennustietoisuus on myös eläinsuojeluasia. Jos piittaamattomuuttaan tai tietämättömyyttään valmentaa hevosta siten, että seurauksena on vahingoittuminen tai loukkaantuminen, se ei varmaan ole kenenkään toive. Eli kun valmennusosaaminen ja valmennustarkkuus lisääntyy, lisääntyy myös hevosten hyvinvointi.
Vahinkojahan sattuu ja kaikkia rasitusvammoja ei voi välttää. Sen verran paljon menee kuitenkin työtä hukkaan vammoja parannellessa, että helpoin olisi saada ne ehkäistyä ennalta. Riittävä valmennus, sopiva rasitus suhteessa riittävään lepoon, hyvät pohjat ajopaikoilla, hyvä kengitys, terveydenhuolto ja ruokinta, siinä kaikille tutut ja yksinkertaiset perustat terveisiin kilpahevosiin. Sykemittari ja GPS ovat kuitenkin hyvänä apuna auttamassa oikean tason määrityksessä. Kuntotestien avulla saamme tietoa kyseisen hevosen tasoista, missä valnennusalueilla liikutaan. Aiheesta oli hyvä juttu perjantain hevosurheilussa, mutta kannattaa huomioida, että sykerajat ovat yksilölliset ja esimerkkihevosen sykerajoja ei voi soveltaa suoraan muihin.  

Mitä voi mitata?

Insinöörireenaukseen kuuluu mittaaminen ja mittaustulosten ylös kirjaaminen. Näin saadaan kerättyä tietoa, jota voidaan käyttää valmennuksen suunnittelun pohjana ja seuraamaan miten toivottua tulosta saadaan. Samoin mittausten avulla voidaan seurata hevosen terveyttä. Seuraavassa muutamia mitä tulee itselle mieleen mittauksista, kommentteja otetaan mielellään vastaan muista mitattavista suureista.

Varsaa valittaessa meillä on tietoa sen vanhempien ja suvun ominaisuuksista, nämäkin on joskus saatettu numeeriseen muotoon ja joskus ne lasketaan myös indeksiksi BLUB. Lisäksi pitää tietysti katsoa hevosta itseään, silläkin on mitta ja muoto, jotka voidaan mitata ihan katseella tai vaikka hevosnäyttelyssä.

Monessa tallissa mitataan hevosilta lämpö ja usein se kirjataan myös ylös. Lämpö on hyvä mittari kertomaan hevosen terveydentilasta ja hälyttää miettimään jos siinä huomaa poikkeavaa. Useammin kun mittaa niin normaalihaarukka tulee selväksi, jolloin poikkeamiin on helpompi havahtua. Joskus jopa tarkempi mittari aluillaan olevasta sairastumisesta on leposyke, myöskin helppo ja nopea mitata. Se kertoo myös paljon hevosen fysiikasta, tiedetään, että leposyke on ominaisuus joka ei kovin paljon valmennuksella muutu, ja se tuppaa olemaan paremmilla hevosilla alempi. Varsoilla toki korkeampi kuin aikuisilla. Itseasiassa sydämen kokokin voidaan mitata, apuna esim. EKG tai ultraääni jos on oikein hyvä ultra ja taitava mittaaja. Näiden merkityksestä on monia mielipiteitä, mutta ainakin X-faktori teoriaan uskovia kiinnostanee.

Verinäytteistä voidaan mitata yhtä sun toista, niistä ainakin hemoglobiiniarvon tiedetään korreloivan kilpailumenestyksen kanssa. Terveydestä saa paljon tietoa verikokeista ja apua sairauksien tunnistamiseen, ruokinnan oikeellisuuteen jne. Ruokinnan tarkastukseen on apuna myös rehuanalyysit, niin heinästä kuin kaurastakin ja loput laskentaan tarvittavat tiedot löytyvät pussin kyljestä, Hoptista tai taulukosta.

Kun päästään itse valmennukseen, löytyy mitattavaksi rasitussyke, laktaatti eli maitohappo, matka, aika, nopeus ja tehokin. Nousukorkeus, kulma tai vetovastuksen paine voidaan myös mitata ja näistä kalkuloida yhtä sun toista. Mitäs muuta mitattavaa tulee mieleen?

 

Tieteellinen hevosvalmennus

Tänne blogiin tulen kirjoittelemaan kokemuksia tieteellisen hevosvalmennuksen maailmasta. Tieteellinen hevosvalmennus alkoi meillä jo kuusi vuotta sitten kun Make hankki sykemittarin ja kävi Jerryn kanssa Hyypän Sepolla kuntotestissä Ypäjällä. Ajatus tieteellisestä hevosvalmennuksesta on ollut minulla kyllä mielessä jo vuodesta 1997, muistan kun istuin vielä opiskelijana tuelvan kollegan kanssa Sörkän kurvin Barnellsissa olusilla ja keskustelimme hevosjuttuja. Elävästi muistan sen tilanteen kun sanoin, että täytyyhän tätä olla tutkittu ja täytyyhän olla tapa tehdä hevosvalmennusta tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjaten. Siitä lähtien ajatus on kulkenut kanssani ja olen tiennyt, että jossain vaiheessa pureudun asiaan perusteellisesti, se aika on nyt käsillä.

Ajatuksen kypsyttelyyn on mennyt jo aika kauan, jotenkin vain se aika kului ja opinnot tehtiin loppuun ja kuitenkaan siinä vaiheessa vielä tutkimustyö ei vienyt valmennuksen pariin vaan opettelin tieteen tekoa hengitysteiden tulehduksen perustustkimuksen parissa josta sitten aikanaan myös väittelin. Sitten vei työ ja perhe-elämä mennessään ja omia hevosia alkoi kertyä ja valmennustyö tulla  myös osaksi omaa arkea. Aina tilanteen sattuessa on tullut luettua yhtä sun toista aiheesta ja seurattua alan kehitystä. Marko on insinöörinä suhtautunut valmentamiseen alusta asti koulutuksensa mukanaan tuomalla mittausinnolla ja ollut kovin kiinnostunut ja kouluttautunut myöskin tieteellisen valmennuksen saralla. Siitä olen saanut mieleeni tämän termin, insinöörivalmennusta, joka kyllä englanniksi kuulostaa paljon hienommalta - engineered training. Se tarkoittaa sitä, että hevosta valmennetaan sen oman kunnon mukaisesti ja yksilöllisesti, perustuen siihen tietoon, mitä meillä on mitattavissa sen kunnosta. Eli keskisuomalaisittan insinäärireenausta ja siitä kirjoittelen jatkossa lisää.