Miljoona euroa viikossa

Tämä teksti perustuu alunperin mieheni esittämään pähkähulluun ajatukseen, jonka syksyn pimeinä tunteina muokkasin kirjalliseen muotoon ja julkaisen nyt tässä vaikka ei ihan suoranaisesti blogin ydinaihetta olekaan, epäsuorasti sitäkin enemmän.

Raviurheilulla ja suomalaisella ravihevoskasvatuksella ei mene hyvin. Palkintotasot ovat laskeneet, harrastajamäärät ovat vähentyneet, ammattilaisille ei ole töitä ja varsojen määrä on alhaisimmillaan miesmuistiin. Miettiikö kukaan todellisia rakenteellisia uudistuksia?

Ajatusleikki: Mitä sattuisi jos suomalaiseen raviurheiluun ohjattaisiin miljoona euroa viikossa suorana tukena palkintoihin? Vuodessa tämä tekisi 52 milj. €. Summa on vertailun vuoksi noin 1,25 % koko suomen maatalouden eu-tuista.

Käytännössä tuolla rahalla voitaisiin ajaa joka päivä ravit niin, että kaikkien lähtöjen ykköspalkinto olisi 7000 €. Mitä rahan lisäys palkintopotissa käytännössä tarkoittaisi? Raha menisi suoraan suomalaisen raviurheilun kehittämiseen, sillä olisi valtava työllistävä vaikutus suoraan hevosalalle ja suomalaiseen maatalouteen. Suomessa on valtava määrä työtä vailla olevia hevosalan ammattilaisia, alan parantunut kannattavuus mahdollistaisi myös heidän työllistymisensä. Raha kiertäisi takaisin valtion kassaan alentuneiden työttömyyden kustannusten muodossa. Erään lähteen mukaan yksi työtön maksaa valtiolle 18 000 €, yksi syrjäytynyt nuori puolestaan 27 500 €. Hevosenhoitajan palkat ovat matalat, keskimäärin juurikin tuon 18 000 € vuodessa, josta palautuu veroina valtiolle takaisin osa. Tilanne vain komistuu entisestään, jos työllistämistoimenpiteellä estetään nuoren syrjäytyminen.

Suomessa on jo nyt enemmän hevostiloja kuin maitotiloja. Merkittävä osa pelloista on hevostilallisten viljelyksessä tai sitten he ovat merkittäviä asiakkaita maanviljelijöille jotka tuottavat nurmirehut ja osan väkirehuista tiloille. Suomalainen rehuteollisuus ostaa ison osan raaka-aineesta kotimaasta. Myös hevostilojen kuivikkeet ovat pitkälti vielä kotimaista tuotantoa. Lomituspalvelut, eläinlääkärit, hierojat, kengittäjät jne. muodostavat ison joukon palveluntuottajia joiden palveluksille olisi taas enemmän kysyntää. Joka kaupasta rahaa palautuisi valtion kassaan vähintään arvolisäveron verran ja jonkin verran myös tuloverojen muodossa.

Kasvatustoiminta varmasti paranisi palkintotason noston myötä. Suomenhevonen on kohta sukupuutossa, en uskalla edes vielä ajatella miten vähän varsoja syntyy ensi keväänä, astutusmäärät olivat ainakin heppa-järjestelmän tietojen mukaan edelleen pienemmät kuin viime vuonna. Ja toki vaikutus näkyisi myös lämminverikasvatuksessa joka nyt on pahasti lipeämässä ison meren taakse. Kotimaista kasvatusta korvaamaan ovat tulleet hyvät Amerikasta ostetut tammat ja varsat, siellä hinta-laatu –suhde on kohdallaan. Hevoskasvatus on merkittävä osa suomalaista maataloutta. Lopputuotoksena on ehkä joidenkin mielestä enemmän sirkushuveja kuin leipää, mutta sivutuotteena syntyy merkittävä työllisyysvaikutus koko tuotantoketjuun ja rooli suomalaisen maaseudun asuttuna ja elävänä pitämisessä on arvo, jota ei voi rahalla mitata.

No mitenkäs sitten ne petsarit, jota nyt on niin kovasti kaikin keinoin pidetty hyvänä jopa osin muun hevosalan kustannuksella? No eivät varmasti tykkää huonoa kun saavat pelatakseen täysiä lähtöjä hyvillä poteilla, saattaapa joku mielenkiintoinen ulkomaanhevonenkin saapua kilpailemaan suomeen päin kun on palkintotaso kohdallaan. Ja jos pelimies tai -nainen sattuu olemaan omistajana tai osakkaana jossain kilpailevassa hevosessa, on aika todennäköistä, että ravipalkintoina tullut euro kiertää totoeurona takaisin raviurheilun pariin.

Miljoona euroa viikossa suorana tukena ravien palkintoihin olisi maatalouspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa parhaimmillaan. Välissä ei olisi turhaa byrokratiaa nakertamassa hevostalouteen tulevaa pottia ja tuki tukisi suoraan tuloksen mukaan. Kokeiltaisko vuonna 2016?

Kootut selitykset

Opin tänään miten GPS-vehje laitetaan päälle. Kyllä -en ole käyttänyt sitä valmennuksessa. Ai sykemittari vai? No ensin siitä oli patterit loppu ja nyt se on kaverilla lainassa. Kuntotestejäkään en ole tehnyt, ja syitähän löytyy, laitetaan nyt vaikka työkiireet suurimmaksi syntipukiksi. Kerran kyllä kesällä katsoin maitohapot lenkin jälkeen.

No ei ole kyllä sitten menestystäkään tullut. Paikallisraveja vaan Lassella on koitettu silloin tällöin ajaa. Niissäkin on mennyt vähän kehdosnlaisesti, kerran tuli vähän kolaria, jenkkikärrykokeilut upposi kirjaimellisesti mutaan ja viimeksi, putosin kärryiltä ja hevonen karkasi, kyllä näin kävi. Ne kerrat kun en ole sählännyt on mennyt ihan mukaavasti, mutta nyt on sitten pisteet miinuksella ja sinnekin  minne olisi päästy unohdin ilmoittaa. Montet meni kyllä upeasti, mutta niissä ei oikein sarjat loksahtele kohdalleen.

Ja ilman mittareita kun treenailee, niin päräytettiin sitten Keviniltä vähän hankkaria turvoksiin. On jo kyllä paranemaan päin, mutta ehkä sekin olisi ollut estettävissä, jos olisi jaksanut käyttää sitä gepsiä ja juurikin sillä lailla päin, että ei olisi tullut ajettua ylinopeutta.

Varsa ei kyllä tule tänä syksynä opetuslähtöön, se on hitaasti kehittyvää sukua. Tähtäimet on tuolla kausissa seitsemän-yhdeksän vuotta. Ikäluokkiin en ole maksanut.

Ja Abe on ollut sairaslomalla ja nyt se on terve. Sen kanssa opittiin kantapään kautta se, että jos jotain huomaa ravissa, siihen kannattaa puuttua heti. No, sekin on pitkäikäistä kilpahevossukua ja pari vuotta saadaan vielä harrastaa. Jos ei sitten leviä taas kun ollaan saatu starttikuntoon.

Ja yksi on joukosta poissa RIP Ilkka. Olit hieno hevonen, aina innokkaana joka paikkaan ja iloisella mielellä. Ravirata vain ei ollut kuumalle luonteellesi oikea paikka ja vaikka silmät kyynelissä tätäkin kirjoitan, nämä ratkaisut on vain joskus tehtävä jotta asiat sujuvat eteenpäin.

Tamman jätin tyhjäksi kun on niin kallista tuo astuttaminen ja varsan kasvatus. Tämän vuotinen varsa siellä jo odottaa pihattoon pääsyä, sen kanssa ei vielä tarvitse selitellä. Varsan elämä on hienoa vaihetta kun kaikki ovet ovat vielä avoinna ja avaimet menestyshevoseksi ovat vielä olemassa. Sitä odotellessa menenkin hakemaan sykemittarin lainasta, etsin siihen uudet patterit ja laitan sen uusiin (käytettyihin) siloihin kiinni niin, että ei voi olla menemättä paikoilleen valjastettaessa. Vielä kun muistaisi, mistä nappulasta se laitettiinkaan käyntiin.

Opintielle

Ensiviikolla kutsuu Ypäjä ja C-ravivalmennusseminaari. Ohjelma on ihan sikamielenkiintoinen ja Ypäjällä on aina hyvät ruuat, kurssit ovat hyviä paikkoja verkostoitua, uuden oppiminen on kivaa ja vanhan kertaus aina tarpeen. Ehkä sieltä saa taas vähän potkua valmentamiseen joka on ollut aika lailla liikuttelua vain olosuhteiden ja työkiireiden vuoksi.

Kelit on olleet tosi huonot ja ajo on ollut aika lailla vähäistä kelien armoilla luovimista. Terveyttä on hoidettu vähäiseltä kalustolta, rokotettu, raspattu, matonäytteet tsekattu ja vähän taivuteltukin. Jäällä oli kyllä jonkin aikaa hyvä ajella, mutta täytyy sanoa, että hankitreenit jäi tänä "talvena" ajamatta.

Mattoa on päästy pikkuhiljaa testailemaan niin omien kuin asiakkaidenkin hevosten kanssa. Alkuun vaivannut sähköiskuongelma on ratkaistu ja hommat alkaa jo sujua. Nyt tuli myös käyttöön uusi mittari, joka mittaa plasman laktaattia kokoveren laktaatin sijaan. Varsinaiset testinäytteet käytetään kyllä Movetissa toistaiseksi. Rasitustähystystäkin testattiin jo matolla ja sekin toimii kivasti.

Ei ole helppoa ja tieto lisää tuskaa, näinhän se menee. Lisää haastetta tuo päävalmentajan siirtyminen muihin tehtäviin Etelä-Suomeen. Konitohtorin siityminen tallitytöksi aiheutti eläinlääkärityövoiman rekrytointitarpeen klinikan päässä ja se onnistui yli odotusten! Tiimiämme vahvistaa ainakin kesän yli hevosfysioterapeutti-eläinlääkäri ja syksystä eteenpäin osa-aikainen eläinlääkäri. Näin ollen toivottavasti minulle jää karsinoiden siivouksen ohella myös aikaa toteuttaa C-valmennuskurssin oppeja myös käytännössä. Gepsi ja sykemittari ei ole vielä mun kavereita, mutta ehkä me päästään kesän aikana väleihin.  

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Voisi ajatella, kun toinen tallinpitäjistä on eläinlääkäri, niin asiat meidän tallilla ovat terveydelliseltä kannalta moitteettomassa tilassa. Voin kertoa, näin ei ole. Omien hevosten kanssa on välillä ihan pässi. Olen mm. lähettänyt oman hevosen klinikalle kavioluunmurtumaepäilynä, paisehan se vain oli onneksi; viimesin ontuma, omituinen ojentajavaiva,  aiheutti paniikinomaisen soittokierroksen kollegoille ja kuvien lähettelyn lausunnoille. Näin se vaan on, omien hevosten kanssa sitä on enemmän tallityttö kuin eläinlääkäri.

Sama juttu on myös omien koirien kanssa, kauan sitten vasta valmistuttuani lähti omalta koiralta kynsi irti., toki sen vein lääkäriin kun en itse saattanut kynttä irrottaa. Olen sentään siitä jo vähän kehittynyt, nykyisin onnistuu jo omien koirien (ja hevosten) kastraatiot ja haavojen ompelemiset ihan itse. Rokotukset ja hampaat olen sentään saanut aina hoidettua itse sekä koirilta että hevosilta, joskus ennemmin, joskus myöhemmin....

Toisaalta on hyvä käyttää välillä omia eläimiä muitten silmien alla, hierojalla, kengityksessä, eläinlääkärissä, missä vain, omillensa nimittäin sokeutuu. Kun niitä katselee kaiket päivät, tietyt turvotukset ja epäsymmetrisyydet alkavat omisssa silmissä näyttää normaaleilta. Siksipä kaikki mitä voi mitata ja kirjata ylös, kannattaa laittaa koska se auttaa objektiivisemmassa suhatutumisessa omiin eläimiin. Muistiin ei kannata luottaa, vaan kannattaa tehdä niin helppo kirjausjärjestelmä, että se ei tuota lisää vaivaa päivän töihin. Helpommin sanottu kuin tehty. Insinööri eli valmentaja meilläkin huomaa tulossa olevat pienet vaivat paremmin, milloin sykkeestä, lämmöstä, siitä että ei ihan ollut lenkillä niinkuin piti. Tallityttönä näkee eri asioita kuin kärryiltä, lähinnä sen onko sonta hyvää ja onko sitä riittävästi ja onko ruoka maistunut.

Tallipäiväkirja, merkinnät kalenterin reunassa, hevostietokeskuksen tallin terveydenhuoltokansio, mikä vain käy kunhan se on itselle helppoa. Viimeksimainittua olen yrittänyt nyt meillä alkaa täyttämään, kannattaa tutustua, sen kanssa ovat tehneet hyvää työtä (www.hevostietokeskus.fi). Lääkitykset meillä merkitään kalenterin reunaan, rokotuksille on onneksi jo paikka Heppa-järjestelmässä, jonne soisin muutakin lääkekirjanpitomahdollsuutta kehitettävän. Terveyden ylläpidon perusta on kuitenkin ennaltaehkäisy ja poikkeamien aikainen havaitseminen. Rokotukset, raspaukset, madotukset, kengitys ja ruokinta kuntoon ja kirjoihin ja kansiin; hevossilmän kehittäminen ja tarkkailu, poikkeaminen kirjaaminen; riittävä, mutta ei liian kova valmennus ja oikeatahtinen kilpailutus.

Jos sitten huonosti käy ja sairaslomaa tulee, riittävä lepo antaa aikaa parantua. Puolivuotta jänteen kanssa tuntuu pitkälle ajalle eteenpäin ajateltuna, mutta nyt kun katsoo taaksepäin 2 v ja 5 kk starttitauko tuntuu lyhyelle ajalle- sen aikaa on siitä kun Markon Ruotsin ostos tuli meille ja nyt olisi tiistaina eka startti edessä. Sen kanssa on ollut koetuksella terveyden lisäksi mielenterveyskin sekä hevosella että tiimillä, mutta jo starttiin pääsy tuntuu tämän hevosen kanssa voitolta, kyyneleetkin vuodatin jo lähtölistoja lukiessa joten toivottavasti sen kanssa on nyt itkut itketty.

Urheilija ei tervettä päivää nää?

Tieteellinen valmennus teoriassa auttaa pitämään hevosia terveempänä. Valmennettaessa rasituksen oikean tason löytäminen on tärkeää. Ei ole tarkoituksenmukaista alivalmentaa, mutta ei myöskään ylivalmentaa. Hevosen pitää olla kyseiseen harjoitukseen sopivassa kunnossa, muuten loukkaantumisriski kasvaa. Valmentaminen on tasapainottelua riittävän tason ja liian kovan rajamailla. Oleellista rasitusvammojen välttämisessä on kyky tietää mitä hevoselta voi vaatia ja se taas edellyttää että tavalla tai toisella on käsitys hevosen kunnosta.
Valmennustietoisuus on myös eläinsuojeluasia. Jos piittaamattomuuttaan tai tietämättömyyttään valmentaa hevosta siten, että seurauksena on vahingoittuminen tai loukkaantuminen, se ei varmaan ole kenenkään toive. Eli kun valmennusosaaminen ja valmennustarkkuus lisääntyy, lisääntyy myös hevosten hyvinvointi.
Vahinkojahan sattuu ja kaikkia rasitusvammoja ei voi välttää. Sen verran paljon menee kuitenkin työtä hukkaan vammoja parannellessa, että helpoin olisi saada ne ehkäistyä ennalta. Riittävä valmennus, sopiva rasitus suhteessa riittävään lepoon, hyvät pohjat ajopaikoilla, hyvä kengitys, terveydenhuolto ja ruokinta, siinä kaikille tutut ja yksinkertaiset perustat terveisiin kilpahevosiin. Sykemittari ja GPS ovat kuitenkin hyvänä apuna auttamassa oikean tason määrityksessä. Kuntotestien avulla saamme tietoa kyseisen hevosen tasoista, missä valnennusalueilla liikutaan. Aiheesta oli hyvä juttu perjantain hevosurheilussa, mutta kannattaa huomioida, että sykerajat ovat yksilölliset ja esimerkkihevosen sykerajoja ei voi soveltaa suoraan muihin.  

Mitä voi mitata?

Insinöörireenaukseen kuuluu mittaaminen ja mittaustulosten ylös kirjaaminen. Näin saadaan kerättyä tietoa, jota voidaan käyttää valmennuksen suunnittelun pohjana ja seuraamaan miten toivottua tulosta saadaan. Samoin mittausten avulla voidaan seurata hevosen terveyttä. Seuraavassa muutamia mitä tulee itselle mieleen mittauksista, kommentteja otetaan mielellään vastaan muista mitattavista suureista.

Varsaa valittaessa meillä on tietoa sen vanhempien ja suvun ominaisuuksista, nämäkin on joskus saatettu numeeriseen muotoon ja joskus ne lasketaan myös indeksiksi BLUB. Lisäksi pitää tietysti katsoa hevosta itseään, silläkin on mitta ja muoto, jotka voidaan mitata ihan katseella tai vaikka hevosnäyttelyssä.

Monessa tallissa mitataan hevosilta lämpö ja usein se kirjataan myös ylös. Lämpö on hyvä mittari kertomaan hevosen terveydentilasta ja hälyttää miettimään jos siinä huomaa poikkeavaa. Useammin kun mittaa niin normaalihaarukka tulee selväksi, jolloin poikkeamiin on helpompi havahtua. Joskus jopa tarkempi mittari aluillaan olevasta sairastumisesta on leposyke, myöskin helppo ja nopea mitata. Se kertoo myös paljon hevosen fysiikasta, tiedetään, että leposyke on ominaisuus joka ei kovin paljon valmennuksella muutu, ja se tuppaa olemaan paremmilla hevosilla alempi. Varsoilla toki korkeampi kuin aikuisilla. Itseasiassa sydämen kokokin voidaan mitata, apuna esim. EKG tai ultraääni jos on oikein hyvä ultra ja taitava mittaaja. Näiden merkityksestä on monia mielipiteitä, mutta ainakin X-faktori teoriaan uskovia kiinnostanee.

Verinäytteistä voidaan mitata yhtä sun toista, niistä ainakin hemoglobiiniarvon tiedetään korreloivan kilpailumenestyksen kanssa. Terveydestä saa paljon tietoa verikokeista ja apua sairauksien tunnistamiseen, ruokinnan oikeellisuuteen jne. Ruokinnan tarkastukseen on apuna myös rehuanalyysit, niin heinästä kuin kaurastakin ja loput laskentaan tarvittavat tiedot löytyvät pussin kyljestä, Hoptista tai taulukosta.

Kun päästään itse valmennukseen, löytyy mitattavaksi rasitussyke, laktaatti eli maitohappo, matka, aika, nopeus ja tehokin. Nousukorkeus, kulma tai vetovastuksen paine voidaan myös mitata ja näistä kalkuloida yhtä sun toista. Mitäs muuta mitattavaa tulee mieleen?

 

Tieteellinen hevosvalmennus

Tänne blogiin tulen kirjoittelemaan kokemuksia tieteellisen hevosvalmennuksen maailmasta. Tieteellinen hevosvalmennus alkoi meillä jo kuusi vuotta sitten kun Make hankki sykemittarin ja kävi Jerryn kanssa Hyypän Sepolla kuntotestissä Ypäjällä. Ajatus tieteellisestä hevosvalmennuksesta on ollut minulla kyllä mielessä jo vuodesta 1997, muistan kun istuin vielä opiskelijana tuelvan kollegan kanssa Sörkän kurvin Barnellsissa olusilla ja keskustelimme hevosjuttuja. Elävästi muistan sen tilanteen kun sanoin, että täytyyhän tätä olla tutkittu ja täytyyhän olla tapa tehdä hevosvalmennusta tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjaten. Siitä lähtien ajatus on kulkenut kanssani ja olen tiennyt, että jossain vaiheessa pureudun asiaan perusteellisesti, se aika on nyt käsillä.

Ajatuksen kypsyttelyyn on mennyt jo aika kauan, jotenkin vain se aika kului ja opinnot tehtiin loppuun ja kuitenkaan siinä vaiheessa vielä tutkimustyö ei vienyt valmennuksen pariin vaan opettelin tieteen tekoa hengitysteiden tulehduksen perustustkimuksen parissa josta sitten aikanaan myös väittelin. Sitten vei työ ja perhe-elämä mennessään ja omia hevosia alkoi kertyä ja valmennustyö tulla  myös osaksi omaa arkea. Aina tilanteen sattuessa on tullut luettua yhtä sun toista aiheesta ja seurattua alan kehitystä. Marko on insinöörinä suhtautunut valmentamiseen alusta asti koulutuksensa mukanaan tuomalla mittausinnolla ja ollut kovin kiinnostunut ja kouluttautunut myöskin tieteellisen valmennuksen saralla. Siitä olen saanut mieleeni tämän termin, insinöörivalmennusta, joka kyllä englanniksi kuulostaa paljon hienommalta - engineered training. Se tarkoittaa sitä, että hevosta valmennetaan sen oman kunnon mukaisesti ja yksilöllisesti, perustuen siihen tietoon, mitä meillä on mitattavissa sen kunnosta. Eli keskisuomalaisittan insinäärireenausta ja siitä kirjoittelen jatkossa lisää.