Tänne blogiin tulen kirjoittelemaan kokemuksia tieteellisen hevosvalmennuksen maailmasta. Tieteellinen hevosvalmennus alkoi meillä jo kuusi vuotta sitten kun Make hankki sykemittarin ja kävi Jerryn kanssa Hyypän Sepolla kuntotestissä Ypäjällä. Ajatus tieteellisestä hevosvalmennuksesta on ollut minulla kyllä mielessä jo vuodesta 1997, muistan kun istuin vielä opiskelijana tuelvan kollegan kanssa Sörkän kurvin Barnellsissa olusilla ja keskustelimme hevosjuttuja. Elävästi muistan sen tilanteen kun sanoin, että täytyyhän tätä olla tutkittu ja täytyyhän olla tapa tehdä hevosvalmennusta tieteeseen ja tutkittuun tietoon pohjaten. Siitä lähtien ajatus on kulkenut kanssani ja olen tiennyt, että jossain vaiheessa pureudun asiaan perusteellisesti, se aika on nyt käsillä.
Ajatuksen kypsyttelyyn on mennyt jo aika kauan, jotenkin vain se aika kului ja opinnot tehtiin loppuun ja kuitenkaan siinä vaiheessa vielä tutkimustyö ei vienyt valmennuksen pariin vaan opettelin tieteen tekoa hengitysteiden tulehduksen perustustkimuksen parissa josta sitten aikanaan myös väittelin. Sitten vei työ ja perhe-elämä mennessään ja omia hevosia alkoi kertyä ja valmennustyö tulla myös osaksi omaa arkea. Aina tilanteen sattuessa on tullut luettua yhtä sun toista aiheesta ja seurattua alan kehitystä. Marko on insinöörinä suhtautunut valmentamiseen alusta asti koulutuksensa mukanaan tuomalla mittausinnolla ja ollut kovin kiinnostunut ja kouluttautunut myöskin tieteellisen valmennuksen saralla. Siitä olen saanut mieleeni tämän termin, insinöörivalmennusta, joka kyllä englanniksi kuulostaa paljon hienommalta - engineered training. Se tarkoittaa sitä, että hevosta valmennetaan sen oman kunnon mukaisesti ja yksilöllisesti, perustuen siihen tietoon, mitä meillä on mitattavissa sen kunnosta. Eli keskisuomalaisittan insinäärireenausta ja siitä kirjoittelen jatkossa lisää.
