Raviurheilulla ja
suomalaisella ravihevoskasvatuksella ei mene hyvin. Palkintotasot
ovat laskeneet, harrastajamäärät ovat vähentyneet,
ammattilaisille ei ole töitä ja varsojen määrä on
alhaisimmillaan miesmuistiin. Miettiikö kukaan todellisia
rakenteellisia uudistuksia?
Ajatusleikki:
Mitä sattuisi jos suomalaiseen raviurheiluun ohjattaisiin miljoona
euroa viikossa suorana tukena palkintoihin? Vuodessa tämä tekisi 52
milj. €. Summa on vertailun vuoksi noin 1,25 % koko suomen
maatalouden eu-tuista.
Käytännössä
tuolla rahalla voitaisiin ajaa joka päivä ravit niin, että
kaikkien lähtöjen ykköspalkinto olisi 7000 €. Mitä rahan lisäys
palkintopotissa käytännössä tarkoittaisi? Raha menisi suoraan
suomalaisen raviurheilun kehittämiseen, sillä olisi valtava
työllistävä vaikutus suoraan hevosalalle ja suomalaiseen
maatalouteen. Suomessa on valtava määrä työtä vailla olevia
hevosalan ammattilaisia, alan parantunut kannattavuus mahdollistaisi
myös heidän työllistymisensä. Raha kiertäisi takaisin valtion
kassaan alentuneiden työttömyyden kustannusten muodossa. Erään
lähteen mukaan yksi työtön maksaa valtiolle 18 000 €, yksi
syrjäytynyt nuori puolestaan 27 500 €. Hevosenhoitajan palkat
ovat matalat, keskimäärin juurikin tuon 18 000 € vuodessa,
josta palautuu veroina valtiolle takaisin osa. Tilanne vain komistuu
entisestään, jos työllistämistoimenpiteellä estetään nuoren
syrjäytyminen.
Suomessa on jo
nyt enemmän hevostiloja kuin maitotiloja. Merkittävä osa pelloista
on hevostilallisten viljelyksessä tai sitten he ovat merkittäviä
asiakkaita maanviljelijöille jotka tuottavat nurmirehut ja osan
väkirehuista tiloille. Suomalainen rehuteollisuus ostaa ison osan
raaka-aineesta kotimaasta. Myös hevostilojen kuivikkeet ovat
pitkälti vielä kotimaista tuotantoa. Lomituspalvelut,
eläinlääkärit, hierojat, kengittäjät jne. muodostavat ison
joukon palveluntuottajia joiden palveluksille olisi taas enemmän
kysyntää. Joka kaupasta rahaa palautuisi valtion kassaan vähintään
arvolisäveron verran ja jonkin verran myös tuloverojen muodossa.
Kasvatustoiminta
varmasti paranisi palkintotason noston myötä. Suomenhevonen on
kohta sukupuutossa, en uskalla edes vielä ajatella miten vähän
varsoja syntyy ensi keväänä, astutusmäärät olivat ainakin
heppa-järjestelmän tietojen mukaan edelleen pienemmät kuin viime
vuonna. Ja toki vaikutus näkyisi myös lämminverikasvatuksessa joka
nyt on pahasti lipeämässä ison meren taakse. Kotimaista kasvatusta
korvaamaan ovat tulleet hyvät Amerikasta ostetut tammat ja varsat,
siellä hinta-laatu –suhde on kohdallaan. Hevoskasvatus on
merkittävä osa suomalaista maataloutta. Lopputuotoksena on ehkä
joidenkin mielestä enemmän sirkushuveja kuin leipää, mutta
sivutuotteena syntyy merkittävä työllisyysvaikutus koko
tuotantoketjuun ja rooli suomalaisen maaseudun asuttuna ja elävänä
pitämisessä on arvo, jota ei voi rahalla mitata.
No mitenkäs
sitten ne petsarit, jota nyt on niin kovasti kaikin keinoin pidetty
hyvänä jopa osin muun hevosalan kustannuksella? No eivät varmasti
tykkää huonoa kun saavat pelatakseen täysiä lähtöjä hyvillä
poteilla, saattaapa joku mielenkiintoinen ulkomaanhevonenkin saapua
kilpailemaan suomeen päin kun on palkintotaso kohdallaan. Ja jos
pelimies tai -nainen sattuu olemaan omistajana tai osakkaana jossain
kilpailevassa hevosessa, on aika todennäköistä, että
ravipalkintoina tullut euro kiertää totoeurona takaisin
raviurheilun pariin.
Miljoona euroa
viikossa suorana tukena ravien palkintoihin olisi
maatalouspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa parhaimmillaan. Välissä ei
olisi turhaa byrokratiaa nakertamassa hevostalouteen tulevaa pottia
ja tuki tukisi suoraan tuloksen mukaan. Kokeiltaisko vuonna 2016?
